Blog Listing

Oikeus kuukautisiin on ihmisoikeus — miksi se ei toteudu Nepalissa?

Keväinen Nepali on kaunis. Himalajan lumihuiput kohoavat kirkkaina sinistä taivasta vasten ja pieniä vuoristokyliä näkyy siellä täällä. Paikalliset ovat sydämellisiä ja vieraanvaraisia. Minun on helppo tallentaa muistot verkkokalvoille ja palata niihin myöhemmin täältä lintukodosta. Todellisuus ei ole kuitenkaan kaikille sama, ja se on tärkeä tiedostaa. Nepal on yksi Etelä-Aasian köyhimmistä maista. Tytöt ja naiset ovat yhteiskunnassa kaikista haavoittuvaisimpia. 10-vuotiaan tytön tulevaisuudennäkymät ovat hyvin erilaiset kuin täällä – hänen elämään vaikuttavat syrjivät normit ja oikeuksia rajoittava lainsäädäntö. Tytön tulevaisuus ei kuulu hänelle itselleen. 

Himalajan vuoristokylä Nepalissa keväällä 2018.

Taas se aika kuukaudesta – häpeällistä. Kuukautisten aikana perheen tytär suljetaan kodin ulkopuolelle kylmään pihavajaan ja jätetään ulos yhteisöstä. Kouluun meneminen ei tule kuuloonkaan – eihän siellä ole kunnollisia vessoja tai peseytymismahdollisuuksia. Kuukautiset ovat yliluonnollinen tapahtuma, kenties jumalan aiheuttama kirous.

Tämä kuulostaa vääryydeltä, joka voisi toteutua vain dystopistisessa yhteiskunnassa. Kuukautisiin liittyvä häpeä on kuitenkin tätä päivää osassa kehitysmaita.

Nepalissa kuukautissyrjintää kutsutaan “chhaupaudiksi”. Se on periaatteessa kielletty. Vuosisatoja vanha perinne kiellettiin lailla vuonna 2005, mutta se elää edelleen osassa maan syrjäseutuja.

“Näiden päivien aikana naisilta evätään kodin keittiössä asiointi, mieheen koskeminen ja jopa omassa kodissa yöpyminen”, nepalilainen Priti Adhikari luettelee. Priti on Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa asuva nuori nainen. Hänen mukaan tapa oikeutetaan vielä 2010-luvulla, sillä myytit murtavat tosiasiat ja uskonnollisiin perinteisiin luotetaan oikeaa tietoa ennemmin.

Mitä siis tulisi tehdä? Kuukautistabu on osa laajempaa sukupuolten välistä epätasa-arvoa, jonka seurauksena naisiin liitettyjä ominaisuuksia pidetään vähempiarvoisina. Luonnollisesti kuukautisiin liittyvä stigma vähenee tasa-arvon lisääntyessä, mutta niin kauan kun sitä ei ole saavutettu, tulee ongelman eteen toimia.

Oikeus kuukautisiin on seksuaalioikeus. Väestöliiton julkaisun mukaan seksuaalioikeuksilla tarkoitetaan yksilön oikeuksia päättää tietoisesti ja vastuullisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista. Tähän sisältyy itsemääräämisoikeus omasta kehosta, oikeus päättää haluaako olla seksuaalisesti aktiivinen ja oikeus toteuttaa oman seksuaalisen suuntautumisen mukaista seksuaalisuutta muiden oikeuksia samalla kunnioittaen.

Maailman terveysjärjestön (WHO) seksuaalikasvatuksen standardeissa painotetaan seksuaalioikeuksien käsittävän erityisesti oikeuden tietoon ja valistukseen. Tieto ja ymmärtämys lähtee kasvatuksesta, jota vanhempien tulisi harjoittaa jo lapsen syntymästä lähtien.

Unesco määritteli yhdessä muiden YK:n järjestöjen kanssa seksuaalikasvatuksen “ikään nähden sopivaksi ja kulttuurisesti merkitykselliseksi tavaksi kertoa seksistä ja suhteista esittämällä tieteellisesti paikkaansapitävää, realistista ja ei-tuomitsevaa tietoa.”

Pieni plantaasi vuoristopolun varrella.

Seksuaalikasvatuksen tulee siis olla kulttuurisensitiivistä sen tehoamiseksi. Nepalissa uskomukset elävät vahvasti kulttuurin rakenteissa ja koulutus ei yksinomaan ongelmaa ratkaise.

“Olen nähnyt jopa korkeasti koulutettujen perheiden ja naisten toteuttavan perinnettä uskonnon nimissä”, Adhikari toteaa. Hän korostaa vanhempien vastuun ja kasvatuksen merkitystä muutoksen läpiviemisessä, sillä Nepalissa yhteisöjen rakenne on hierarkkinen. Meillä Suomessa vanhempien ja opetushahmojen auktoriteetti nuoria kohtaan ei enää ole itsestäänselvyys. Nepalissa se taas saa jopa haitalliset tavat siirtymään sukupolvelta toiselle ja kaavan toistumaan.

Väestöliiton kehitysyhteistyön asiantuntija Laura Lipsanen korostaa myös kulttuuristen tekijöiden huomioon ottamista seksuaalikasvatuksessa. Top-down –tyylinen valistaminen ei toimi, vaan vaikuttaminen tapahtuu yhteisöstä käsin. “Yhteisön jäsenet ovat samaistuttavia ja heillä on auktoriteettia nuoriin.”

Väestöliitto on yhdessä paikallisten kumppanijärjestöjen kanssa edistänyt seksuaalioikeuksia Nepalissa vuodesta 2003 lähtien. Hanke on käsittänyt kokonaisvaltaisen seksuaalikasvatuksen, jossa murrosikä ja siihen liittyvät kysymykset ovat olennaisessa osassa. Tytöille ja naisille on järjestetty muun muassa koulutuksia ja kestosidetyöpajoja.

Lipsasen mukaan tabuja murretaan oikealla tiedolla. Kerrotaan asiallisesti, mistä kuukautiset johtuvat ja miten niiden kanssa toimitaan. Vanhemmilla on olennainen rooli ihmiskehoon ja läheisyyteen liittyvien viestien osoittamisessa.

”Hankkeessa tietoa ei ole annettu ainoastaan nuorille, vaan on lähestytty vanhempia, opettajia tai kyläyhteisön johtohahmoja, ja annettu heille ensin sama tieto kuin nuorille annettaisiin. Näin heidän on ollut helpompi ymmärtää, miksi tiedon saaminen on nuorille äärimmäisen tärkeää”, Lipsanen kertoo.

Annapurna South ja Hiunchuli –vuoret auringonnousua vasten.

Valtion ja poliittisten päätösten merkitystä kansalaisiin vaikuttamisessa ei tule aliarvioida. Esimerkiksi Nepalissa kolmannen sektorin rooli korostuu. Kansalaisjärjestöt paikkaavat palveluita, joita valtion pitäisi tuottaa. Lipsanen kertoo, että viime vuosina järjestöjen asemaa on heikennetty Nepalissa. Tämä eriarvoistaa toimintaa, sillä järjestöt toimivat omien resurssiensa mukaisesti, eivätkä pääse vaikuttamaan kaikkialle.

Vaikka kehitys on hidasta, positiivista muutosta on kuitenkin saatu aikaan. Lipsasen mukaan järjestövaikuttamisella on mahdollista istuttaa pieniä muutoksen siemeniä, joista lähtee isompi vyyhti kasvamaan.

Adhikarin mielestä asioita edistetään julkisella tasolla. Hän on törmännyt muun muassa kuukautistabuja murtaviin kampanjoihin ja asiaa ajaviin julkisuuden henkilöihin.

Infrastruktuurin puutteiden korjaaminen on myös tärkeää. Unicefin ja WaterAidin vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen mukaan yli kolmasosa tytöistä menettää Etelä-Aasiassa koulupäiviä kuukautisten aikana koulusta puuttuvien kunnollisten, hygienisten wc-tilojen sekä kuukautissuojien puutteen takia.

“Tämä johtaa siihen, että tytöt eivät uskalla mennä kouluun”, Lipsanen toteaa.

Reuters uutisoi elokuussa, että valtioiden tulisi nelinkertaistaa puhtaaseen veteen ja sanitaatioon käytettävä summa, jotta ne saataisiin universaalisti toimimaan.

Kuulostaa melko optimistiselta. Toisaalta aina ei ole kyse ainoastaan materiaalisista voimavaroista.

“Kyllä joissain köyhimmissäkin maissa on saatu muutoksia aikaan, kun poliittinen tahto on siinä [toiminnassa] mukana, ei niinkään resurssit”, Lipsanen toteaa.

Kun sukupuolten välinen tasa-arvo kasvaa, kuukautisstigma vähenee. Tämä pätee myös toiseen suuntaan – stigman poistamisella vaikutetaan tasa-arvoon positiivisesti. Kuitenkin niin kauan kuin tabu elää, on sitä vastaan taisteltava myös tietoisesti. Tässä jatkuva viestintä on tärkeää.

“Ikinä ei voi tehdä tarpeeksi tiedotustyötä, kun joka vuosi tulee uusi sukupolvi”, Lipsanen summaa.

Abstract

In Nepal, the opportunities for a 10-year-old girl are limited – her life is affected by harmful and discriminatory norms. The future does not belong to herself. 

Gender-based discrimination is an everyday life norm in the South Asian country and girls and women are the most vulnerable members of the society. For example, the sexual rights are not accomplished and one form of discrimination is the menstrual taboo. The social tradition named Chhaupadi prohibits women and girls from participating in normal family activities while menstruating, as they are considered impure. The women are kept out of the house, they are not allowed to touch men or go to school. Can these bleak norms be changed from outside? How does the advocacy work?

Nepalese young woman Priti Aidikhari told in an interview, that these practices are kept alive, because people believe in ancient traditions more than in proper information. Traditions shift from one generation to another and the same old pattern continues. She emphasizes the importance of parenting and education when making a change. Sexual education is crucial when it comes to fighting for women’s sexual rights. Laura Lipsanen, development work advisor at The Family Federation of Finland, tells that it is important to pay attention to the hierarchical culture of Nepal when giving education. Top down –type of education does not work – the influencing happens at grassroot level, and it starts within the communities. When being culturally sensitive, the best results emerge.

Teksti: Essi Nordbäck

Tiedottaja / Publicist 2018

Kuvat: Essi Nordbäck



Jätä kommetti